R.I.P

R.I.P Furahan Angu Penzi 'Samba' 2.12.2002 - 18.6.2012

 Muistan ku iskä kertos et olit tulos meil pitkäks aikaa hoitoo, olin iha innoissani siit et saadaa viimeinki koira. Ku näin sut ekan kerra, mietin et mikä rotu toi oikee on, ja tulit haistelee mua siel koirapuistos, ja katoit mua silmii, tuhahdit, ja lähit taas haistelee puita.

Ekoin päivin ku tulin kotii, juoksit eteisee ja murisit mulle, et halunnu päästää ketää sun lähelle, mut sit viikon pääst jo luotit muhu ja annoit mun silittää sua, ja tiesin et sä kuuluit meille. Olin iha surulline ku menit kuukaudeks takas omistajas luo, mut sit taas entist ilosempi ku mentii kattoo sua, muistan ku olit iha ihmeissäs et tultii sinne, ja menit poikittai meijä etee ku rapsutettii sua, ja aloit murisee niil muil koiril, iha ku oisit sanonu niil et 'nää on mun ihmisii, älkää tulko lähellekkää'. Sit tulit taas meille, ja meil oli ihanat vähä yli 2 vuotta yhes. Aina aamul ku iskä lähti töihi, juoksit mun jalkoihi vinkumaa sen perää, ja käperryit siihe nukkumaa. Aina ku tulin kotii olit heti vastas ilosena et joku tuli kotii. Vihasit yli kaiken sateel ja pakkasel uloslähtemist, ja mul meinas mennä useemma kerra hermot ku et halunnu tulla millää ulos. Jos olin surulline, tulin sun vieree ja silittelin sua, ja ku itkin, nuolit mun kyyneleet pois.

 En ois ikin arvannu, et ku tuun yhten päivän kotii, et oiskaa ovel mua vastas... Muistan ku tulin, ja kuulin kauheen vinkasun ku hyppäsit sohvalt, ja juoksin sun luo. Huomasin heti et sul ei oo kaikki hyvi. Et ollu oma ittes, et juossu, sul oli häntä iha löysänä ja alhaal, vinkasit aina ku sun mahaa koski ja et antanu kenenkää koskee suhu, ja sit ku löysin ne pari pattii sult, soitin heti iskäl... Soitettii heti päivystyksee, ja ne käski antaa kaks tablettii kyypakkauksest, epäili ampparin pistost. Parin päivän pääst olit taas oma ittes, ja luulin et kaikki oli hyvi. Mut kun ne patit ei lähteny, tiesin et se ei tiiä hyvää. En kuitenkaa halunnu olla negatiivine.

Sunnuntain sain keske rippijuhlie tietää ettet oo kunnos.. Mul tuli heti iha hirvee olo. Ne oli kuitenki mun juhlat, ni en voinu lähteekkää sielt. Olin kavereitte kans ku mul soitettii et sut on vietävä eläinlääkärii, ja tiesin et se on menoo. Sult ei löydetty enää ees verisuonii, ja epäiltii haimatulehdust. Jouduit jäämää sinne yöks. En ois uskonu et se ois ollu sun viimine yös...

Eile ku iskä soitti ja kerto et sua oltii nukuttamas, tiesin heti et sua ei ois enää pia. Yritin kuitenki olla itkemät ku oli ne juhlat. Sit ku iskä tuli sinne, ja kertos et sul oliki ollu syöpä, ja et olit taistellu viimisee asti, et ollu nukahtanu millää vaiks oli annettu viisinkertane lääkeannos, rupesin itkemää iha täysii. Olit aina taistellu viimisee asti, sillon ku sul se jalka murtus, et valittanu kivust koskaa, ja vaiks kävelyst ei meinannu tulla mitää, et luovuttanu. En vaa ois uskonu viis päivää sit et sua ei ois enää tänää. Mut toisin kävi..

Sun on parempi siel ylhääl ku tääl, tuun olee ikuisesti se sun ihmises, älä pelkää, kukaa ei tuu viemää tätä sun jättämää aukkoo, nuku vaa ikuista untas, lepää rauhas kulta <3